Näin katsot abstraktia taidetta

Oikeaa vastausta ei ole

Abstraktin maalauksen edessä moni tuntee, että pitäisi ymmärtää jotain, mutta ei ymmärrä. Tunne on tavallinen, eikä sille ole perustetta. Abstrakti teos ei kätke kuvaa, joka pitäisi arvata, eikä sillä ole yhtä ainoaa viestiä, jonka vain asiantuntijat osaavat lukea. Se on kokonaisuus, joka syntyy väreistä, muodoista, pinnoista ja eleistä, ja se, mitä sen ja katsojan välillä tapahtuu, on jokaiselle ihmiselle erilaista.

Karla sanoo tämän paremmin kuin me:

Uskon, ettei taiteella ole vain yhtä tulkintaa. Jokainen näkee maalauksessa jotain erilaista, löytää siitä omat tunteensa ja merkityksiä, joita muut eivät ehkä löytäisi.

Luon vapaasti. Jokainen saa vapaasti löytää oman tarinansa siitä, mitä maalaan.

Karla

Aloita siitä, mitä tunnet, älä siitä, mitä ajattelet

Ennen kuin etsit merkitystä, pane merkille ensimmäinen reaktiosi. Rauhoittaako teos sinua vai kiihdyttääkö se? Vetääkö se sinua lähemmäs vai pyytääkö se etäisyyttä? Muistuttaako se sinua jostakin paikasta, vuodenajasta tai lämpötilasta? Vääriä reaktioita ei ole. Jos et tunne mitään, sekin on pätevä vastaus: ehkä juuri tämä teos ei ole sinua varten, mutta jokin toinen on.

Katso ensin kaukaa, sitten läheltä

Abstraktilla maalauksella on usein kaksi elämää. Kaukaa näet sommitelman: mihin linjat kulkevat, missä paino on, onko teoksessa keskipiste vai leviääkö kaikki ympäriinsä. Esimerkiksi ”Kultasuonessa” kultainen kaista halkaisee kankaan vinottain ja antaa sille suunnan. ”Syksyn vuorovedessä” kaikki kiertää keskustan ympärillä.

Läheltä esiin tulee toinen teos: maalin reliefi, kerrokset, pienet sattumat ja materiaalit. Kannattaa mennä niin lähelle, että näet pinnan rakenteen, ja sitten perääntyä hitaasti ja tuntea, miten yksityiskohdat yhdistyvät jälleen kokonaisuudeksi. Jokaisen teoksen lähikuvat on tarkoitettu juuri tähän.

Seuraa väriä, pintaa ja liikettä

Jos haluat jonkin punaisen langan, esitä kolme yksinkertaista kysymystä:

• Väri: mitkä värit hallitsevat ja mitkä näkyvät vain pieninä kosketuksina? Ovatko ne lämpimiä vai kylmiä? Onko jokin väri, joka tuntuu tulevan sinua kohti?
• Pinta: onko pinta sileä vai reliefimäinen? Kiiltääkö se vai onko se matta? Tekeekö mieli koskettaa sitä?
• Liike: pysyykö katse paikallaan vai kuljettaako teos sitä puolelta toiselle? Suoraan, vinottain, ympyrää?

Tämä ei ole koe. Kysymykset ovat vain keinoja hidastaa ja katsoa pidempään kuin ne muutamat sekunnit, jotka yleensä annamme yhdelle kuvalle.

Puhu siitä, mitä näet

Teoksen katsominen yhdessä toisen ihmisen kanssa on hyvä tapa löytää siitä enemmän. Sano ääneen, mitä näet, vaikka se tuntuisi vähäiseltä: ”tämä muistuttaa minua merestä”, ”tässä näyttää olevan valoa”. Huomaat, että toinen näkee eri asioita, eikä kumpikaan teistä ole väärässä. Ammattisanastoa ei tarvita. Yksinkertaiset sanat riittävät, ja usein ne osuvat kaikkein parhaiten.

Anna teoksen muuttua kanssasi

Kotona seinällä olevaa maalausta katsotaan aamuin ja illoin, hyvinä ja huonoina päivinä. On luonnollista, että se, mitä siinä näet, muuttuu. Saatat viikkojen kuluttua huomata muodon tai värin, joka on ollut siinä alusta asti. Se on yksi parhaista asioista, kun elää alkuperäisen taiteen kanssa: teos ei koskaan ammennu tyhjiin.

Jos jokin Karlan teoksista jää mieleesi, palaa sen pariin, katso yksityiskohtia ja kuvittele se omalle seinällesi. Loppu on sinun käsissäsi: jokainen saa vapaasti löytää oman tarinansa siitä, mitä hän maalaa. Voit tutustua taiteilijaan paremmin sivulla Tietoa Karlasta.